tiistai 12. toukokuuta 2015

5. Pelastus

Hiljempaa kuin hiljaa kyynel putoaa
se on kuin sadepisara, et huomaa eroa
Hiljempaa kuin hiljaa pienen pyynnön kuiskaan,
turvakseni tänne jää
mä pelkään pimeää.


Kävelin pitkin Helsingin katuja, nuoret norkoilivat steissillä ja Kampissa iPhone kutoset käsissään, valkoiset peplumit heiluen, yläastelaiset vetivät tupakkaa poskeen kadun kulmalla, köyhät kerjäläiset istuivat liikennekylttejä vasten rikkinäinen keruukuppi kädessään. Kamalaa katsottavaa.
Narinkkatorilta haettiin kokista.
Autoilijat tööttäilivät kärsimättömästi toisilleen, kun niitä vitutti rankan työpäivän jälkeen ja ne halus kotiin kuuntelemaan vaimon ja lapsien huutamista.
Mä syvennyin taas ajattelemaan niitä kuuluisia nälkää näkeviä Afrikan lapsia, joista äidit aina toitottavat lapsilleen jos tämä ei halua syödä lautastaan tyhjäksi. ''Tuolla Afrikassa lapset näkevät nälkää ja sinä et syö sitä mitä sinulle annetaan'' Miten se niitä nälkää näkeviä auttaa että pentusi syö ruokansa? Mietin niitä, jotka saavat tälläkin hetkellä turpiinsa kadulla tai vaikka kotonaan.
Jotka murhataan raa'asti syyttä. Tai vaikka uskontonsa takia. Niitä viattomia tyttöjä, miksei miehiäkin, jotka raiskataan. Pahoinpidellään. Satutetaan vitusti. Henkisesti ja fyysisesti. Kiusataan, syrjitään, tönitään esim. koulussa. Ja mä haluasin pelastaa kaikki. Miten?
Kun en voi pelastaa edes itseäni.

Laulun sanat ylhäällä on youtubesta EzzieJuliet96:n kanavalla olevasta kappaleesta Onnenhiutaleet.
- Vanxx

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

4. I'm just believer




''Mä rakastan sua'', mä sanoin.
Tuijotit mua lumoavilla silmilläsi pitkien ripsiesi alta minuutteja, jotka tuntuivat ikuisuudelta.
Sit sä menit. Sanomatta sanaakaan.
Ja mä odotan sua edelleen.



'
Juu, jo toinen postaus tänään. Sori. Teki mieli. Halusin vain kertoa johonkin ajatuksiani. Ei mulla muuta. 

3. Paperi T ja kahvi


I was listening to the ocean, 
I saw a face in the sand


But when I picked it up,
then it vanished away from my hands..

Kuuma kahvi hyörysi, kun kaadoin sitä Nuuskamuikkus -mukiin. Lorautin tumman juoman sekaan tilkan maitoa, nostin muin käteeni ja puhalsin. Harhailin tunkkaisen yksiöni toiseen päähän ja istahdin ikkunalaudalle. Raotin violettia verhoa, ja katselin alas kadulle. Nuori pari kulki käsikädessä onnellisesti hymyillen. Lenkkeilijä juoksi koiransa kanssa kadun poikki. Vastakkaisen kerrostalon parvekkeella lihava mies tumppasi tupakkansa ja katosi huoneistonsa uumeniin. Hörppäsin kahviani.
Toisella kädellä etsin puhelimen kätösiini, ja napsautin Paperi T:n Malarian pelko -albumin soimaan spotifystä.

Me nähtiin viime vuonna Marienbadis, ei toimi iskuna baaris
oon koittanu
Beefheart o kuollu, must tuntuu ku ois voittanu
Oisin tullu sydän juosten jos oisit vaan soittanu

Nautin tästä. Paperi T. Parasta.
Siinä mä ikkunalaudalla mietiskelin, mitähän sitä tänään tekis. Tuijottelin vaan alas asfaltoitua katua ja mietin elämää. Tai oikeestaan, mä en miettiny mitään.

Muistaksä ku me joskus puhuttiin, et Göteborgiin muutetaan,
ihan muuten vaan.
Ja sit me mentiin käymää eikä tehty muut ku tapeltu,
ei ruotsalaista arkkitehtuuria kateltu

Silloin mä mietin et vois oikeesti lähtee. Vaikka Göteborgiin. Ihan sama, jonnekkin. Vois aloittaa uuden elämän. Hitto, taas mä mietin hirveen syvällisiä. Diippejä juttuja. Join kahvimukin tyhjäksi, vein Nuuskamuikkusen lepäämään tiskialtaaseen ja vilkaisin peiliin. Takkuiset hiukset, kulahtanut paita jota koristi illuminati -kolmio, revityt mustat farkut ja avaruusvanssit. No, kai mä voisin lähteä kauppaan. Nahkatakki niskaan ja menoks.

Kävin nopeasti Alepassa ostamassa vähän suklaata, tupakkaa, kahvipaketin ja nenäliinoja, En mä tiedä, miksi mä ostin nenäliinoja, mut siellä ne mun kangaskassin pohjalla roikkuu.
Kipitin nopeasti takaisin pikkukopperoni syvyyksiin, pois ihmisten ilmoilta. Kun pääsin takaisin kotiin, samsungini alkoi huutaa taskussani. Kuka vittu mulle soittais? Pine tietenkin.
Se on mun paras kaveri. Kysy, voitaisko nähä. En mä kehdannut pyytää sitä tänne, en ollut edes siivonnut. Ryntäsin parvekkeelle tupakalle ja mietiskelin. Taas. Aina mä vaan mietin. Tiiättekö te sen ärsyttävän laulun siinä lastenohjelmassa? Se Nalle Puh ja supernuuskijat. Se, sanotaanpa mieti, mieti, mieti, ongelma kun vaivaa, mieti, mieti, mieti! plääplää. Vissii mä sit vaa mietin ja mietin. En tykkää miettimistestä. Hyh.
Joo, taas tää mun kirjottaminen lähti lapasesta. Mut Pine pakotti mut sen kanssa Puistolaan, joten mä menin. Puistolassa ei oo mitään. Se on ihan kamala paikka. Mutta siellä sen raukan poikaystävä asu, ja sen kämpille mä menin. Hengasin siellä koko illan, kunnes yömyöhään möngin takaisin yksiööni.
Oli mulla kai ihan kiva päivä.
- Vanxx.