6. If you roll the joint for me, then it better be right

So you say you wanna get away

We don't need a plane

I could be your escape, take you to a place

Where there's no time, no space
I could be your private islan,
on a different planet, anything could happen..

Vihdoin mä pääsin taas koneen ääreen ja blogin kimppuun.
Syitä en ainakaan vielä kerro, miks on ollut hiljaiseloa.

Koko päivän oon tänään maannut sängyllä ja kuunnellut Wiz Khalifaa. Se äijä on vaan paras.

Eilen mä päätin, etten jaksa enää istua sisällä. Koska olin silloin korvessa keskellä ei mitään, enkä ihanassa aurinkoisessa Helsingissä, satoi vettä. Välittämättä kielloista ja muusta mä lähdin sinne vitunp pihalle. Seisoin sateessa suurinpiirtein noin. Nautin siitä. 

...listen to the waves,
let them wash away your pain. 

5. Pelastus

Hiljempaa kuin hiljaa kyynel putoaa

se on kuin sadepisara, et huomaa eroa

Hiljempaa kuin hiljaa pienen pyynnön kuiskaan,
turvakseni tänne jää
mä pelkään pimeää.


Kävelin pitkin Helsingin katuja, nuoret norkoilivat steissillä ja Kampissa iPhone kutoset käsissään, valkoiset peplumit heiluen, yläastelaiset vetivät tupakkaa poskeen kadun kulmalla, köyhät kerjäläiset istuivat liikennekylttejä vasten rikkinäinen keruukuppi kädessään. Kamalaa katsottavaa.
Narinkkatorilta haettiin kokista.
Autoilijat tööttäilivät kärsimättömästi toisilleen, kun niitä vitutti rankan työpäivän jälkeen ja ne halus kotiin kuuntelemaan vaimon ja lapsien huutamista.
Mä syvennyin taas ajattelemaan niitä kuuluisia nälkää näkeviä Afrikan lapsia, joista äidit aina toitottavat lapsilleen jos tämä ei halua syödä lautastaan tyhjäksi. ''Tuolla Afrikassa lapset näkevät nälkää ja sinä et syö sitä mitä sinulle annetaan'' Miten se niitä nälkää näkeviä auttaa että pentusi syö ruokansa? Mietin niitä, jotka saavat tälläkin hetkellä turpiinsa kadulla tai vaikka kotonaan.
Jotka murhataan raa'asti syyttä. Tai vaikka uskontonsa takia. Niitä viattomia tyttöjä, miksei miehiäkin, jotka raiskataan. Pahoinpidellään. Satutetaan vitusti. Henkisesti ja fyysisesti. Kiusataan, syrjitään, tönitään esim. koulussa. Ja mä haluasin pelastaa kaikki. Miten?
Kun en voi pelastaa edes itseäni.

Laulun sanat ylhäällä on youtubesta EzzieJuliet96:n kanavalla olevasta kappaleesta Onnenhiutaleet.

- Vanxx

4. I'm just believer

''Mä rakastan sua'', mä sanoin.
Tuijotit mua lumoavilla silmilläsi pitkien ripsiesi alta minuutteja, jotka tuntuivat ikuisuudelta.
Sit sä menit. Sanomatta sanaakaan.
Ja mä odotan sua edelleen.



'
Juu, jo toinen postaus tänään. Sori. Teki mieli. Halusin vain kertoa johonkin ajatuksiani. Ei mulla muuta. 

3. Paperi T ja kahvi

I was listening to the ocean, 

I saw a face in the sand

But when I picked it up,

then it vanished away from my hands..

Kuuma kahvi hyörysi, kun kaadoin sitä Nuuskamuikkus -mukiin. Lorautin tumman juoman sekaan tilkan maitoa, nostin muin käteeni ja puhalsin. Harhailin tunkkaisen yksiöni toiseen päähän ja istahdin ikkunalaudalle. Raotin violettia verhoa, ja katselin alas kadulle. Nuori pari kulki käsikädessä onnellisesti hymyillen. Lenkkeilijä juoksi koiransa kanssa kadun poikki. Vastakkaisen kerrostalon parvekkeella lihava mies tumppasi tupakkansa ja katosi huoneistonsa uumeniin. Hörppäsin kahviani.
Toisella kädellä etsin puhelimen kätösiini, ja napsautin Paperi T:n Malarian pelko -albumin soimaan spotifystä.

Me nähtiin viime vuonna Marienbadis, ei toimi iskuna baaris
oon koittanu
Beefheart o kuollu, must tuntuu ku ois voittanu
Oisin tullu sydän juosten jos oisit vaan soittanu

Nautin tästä. Paperi T. Parasta.
Siinä mä ikkunalaudalla mietiskelin, mitähän sitä tänään tekis. Tuijottelin vaan alas asfaltoitua katua ja mietin elämää. Tai oikeestaan, mä en miettiny mitään.

Muistaksä ku me joskus puhuttiin, et Göteborgiin muutetaan,
ihan muuten vaan.
Ja sit me mentiin käymää eikä tehty muut ku tapeltu,
ei ruotsalaista arkkitehtuuria kateltu

Silloin mä mietin et vois oikeesti lähtee. Vaikka Göteborgiin. Ihan sama, jonnekkin. Vois aloittaa uuden elämän. Hitto, taas mä mietin hirveen syvällisiä. Diippejä juttuja. Join kahvimukin tyhjäksi, vein Nuuskamuikkusen lepäämään tiskialtaaseen ja vilkaisin peiliin. Takkuiset hiukset, kulahtanut paita jota koristi illuminati -kolmio, revityt mustat farkut ja avaruusvanssit. No, kai mä voisin lähteä kauppaan. Nahkatakki niskaan ja menoks.

Kävin nopeasti Alepassa ostamassa vähän suklaata, tupakkaa, kahvipaketin ja nenäliinoja, En mä tiedä, miksi mä ostin nenäliinoja, mut siellä ne mun kangaskassin pohjalla roikkuu.
Kipitin nopeasti takaisin pikkukopperoni syvyyksiin, pois ihmisten ilmoilta. Kun pääsin takaisin kotiin, samsungini alkoi huutaa taskussani. Kuka vittu mulle soittais? Pine tietenkin.
Se on mun paras kaveri. Kysy, voitaisko nähä. En mä kehdannut pyytää sitä tänne, en ollut edes siivonnut. Ryntäsin parvekkeelle tupakalle ja mietiskelin. Taas. Aina mä vaan mietin. Tiiättekö te sen ärsyttävän laulun siinä lastenohjelmassa? Se Nalle Puh ja supernuuskijat. Se, sanotaanpa mieti, mieti, mieti, ongelma kun vaivaa, mieti, mieti, mieti! plääplää. Vissii mä sit vaa mietin ja mietin. En tykkää miettimistestä. Hyh.
Joo, taas tää mun kirjottaminen lähti lapasesta. Mut Pine pakotti mut sen kanssa Puistolaan, joten mä menin. Puistolassa ei oo mitään. Se on ihan kamala paikka. Mutta siellä sen raukan poikaystävä asu, ja sen kämpille mä menin. Hengasin siellä koko illan, kunnes yömyöhään möngin takaisin yksiööni.
Oli mulla kai ihan kiva päivä.
- Vanxx.

2. Vaikka mitä tapahtus, niin koskaan en enää rakastu.

Rakkaus.
Mitä vittua se edes on? Onko joku teistä tämän lukevista koskaan ollut rakastunut? Voi olla.
Minä olen. Ainakin luulen niin.

Hitto vie, on se kumma juttu. Miten joku asia voi yhtä aikaa tuntua niin hemmetin hyvältä ja sattua niin saatanasti? En minä vaan tiedä. Olen sellainen ihminen, etten kovin hyvin näytä tunteitani. Pyrin piilottamaan niitä. Ulkokuoreni on kova kuin kivi ja olevinaan niin suuri ja kylmä, mutta siellä sisällä on pieni ja heikko minä. En yritä esitä muuta, kuin mitä olen, mutta en minä tahdo olla heikko ja säälittävä pikku rääpäle, kuin lasi. Voisin ilman suojaani kirjottaa otsaani ''helposti särkyvää''. 

Jos jokin asia, niin rakkaus saa kuoreni särkymään. Muuten se onkin hankalampaa.
Se mikä ei tapa, se satuttaa.
Rakkaus on sellainen asia. Jos se ei tapa, niin jumalauta se satuttaa. Ja kovaa.
Minut se melkein tappoikin. Olen nyt vahvempi kuin ennen, enkä tekisi itsemurhaa rakkauden takia. Vai ajattelenko vain niin? Entäs jos minä rakastunkin taas, sitten taas satutan itseäni koska annoin itseni rakastua ja tällä kertaa en kestäkkään sitä henkistä kipua? Minä todella mietin, että olisiko vain pitänyt hypätä alas parvekkeelta niin tuolla tavalla ei ainakaan tapahtuisi. Osa mussa huutaa ''tee se'', niin eipähän tarvitsisi kärsiä enää minkään takia, mutta joku tai jokin aina tarttuu tiukasti olkapäästä eikä anna mun mennä. Miten joku asia voi yhtäaikaa olla maailman ihanin, mutta myös salakavala murhaaja?
Lainaten sanoja Julma-Henrin kappaleesta Paremmin Kuin Aiemmin
''Ja mä lupasin, et vaikka mitä tapahtus, niin koskaan en enää rakastu''
Ja tosiaan niin en tee. Hitto se on syvältä.

1. Huu

Varmaan te tälle sivulle eksyneet olennot mietitte, mikäs v*tun sivu se tämä on.
Antakaa minä kerron. Minun ''upea'' blogini.
En tiedä, mikä minuun oikein iski, kun istahdin koneen ääreen ja tylsyyksissäni loin tämän.
Ulkoasun kanssa kamppaillessa alkoi jo hieman kaduttaa, enkä ole edelleenkään tyytyväinen.
Blogger, vihaan sinua.

No kuitenkin minä nyt aloitan. En tosiaankaan edes tiedä, mitä tänne kirjoittelen. Kai tylsää, typerää arkipäiväistä elämääni. Mustaa, mustaa, mustaa. Pimeyttä. Sitä se on, mun arki. Hah, todella mielenkiintoista, ystävät, todella mielenkiintoista. Kai minä nyt voisin itsestäni jotain kertoa.

Ai saakeli, just näin se menee. 

Kovin paljoa ette saa tietää, sillä olen tälläinen ujohko pikkuelukka joka sulkeutuu jokapäivä pieneen yksiökopperoonsa Helsinkiin maistelmaan viskiä ja polttamaan tupakkaa. No, ei nyt jokapäivä, en mä mikään alkoholisti ole, kai. Kuten jo aiemmasta lauseesta varmaan tajusittekin, asun Helsingissä. Vain hullut asuu Kallios t. Vilma Alina. Oonko mä sit hullu? Ihan sama, siellä mä asun. Mun pikku kopperossani, naww rakastan sitä. Mun mielestä elämä on taistelua. Sotaa, kamppailua. Siinä viaton pikku ihminen yrittää epätoivosesti selvitä taistelussa elämää vastaan. Elämä on peli. Osa voittaa, osa häviää. Mä ainakin toivoisin voittavani, vaikka oon jo monta kertaa meinannu hävitä. Mun peli elämää vastaan on epäreilu. Ihan varmasti on. Tässä on ollu niin paljon esteitä, tiiättekö, pelilaudalla semmosia järkyttävän korkeita muureja tai syviä hautoja, joita on hankala ylittää. Yhtäkkiä siihen sun etees vaa tippuu joku kivi, ja siinä sitte mietit et mitä helvettiä sitä nyt pitäs tehdä. Tai sit sun vastustaja tökkää luunapilla sun nappulan pois pelilaudalta. Tässä pelissä se pelinappula oot vaa sinä.
Mulla on vaikea masennus, ja oon muutenkin vähä pimahtanu. Niin monet mun tapaamat ihmiset on ainaki sanonu, että oon ihan sekasin ja sen jälkeen ei olla oltu enää missään tekemisissä. Njaa, onneks mulla on edelleen pari hassua ystävää jotka ei jätä mua vaikka mä kohta makaisin suljetulla. Taas. Siellä mä oon siis ollu. Pentuna reissasin lastenkodista ja sijaisperheestä toiseen. Ei mua kukaan jaksanu. Rasavilli penikka, kamala ongelmateini. Minkä mä sille voi että faija on ties missä ja mutsi on juoppo? Hitto vie, ei mun tässä ekassa blogitekstissä pitäny näin kauheesti puhua. Ihan pikku teksti vaa. Mutta eipä sillä oo varmaan mitään väliä? Antakaa mä arvaan, te mietitte kuumeisesti mikä mun nimi on. Hähää, en kerro >:) Kutsukaa mua miksikä ikinä haluatte. Ihan mikä vaan nimi.
Okei, voin mä vähän teitä jeesata, kaverit kutsuu mua Napsuks. Aatteletteko nyt et mun nimi ois joku Natalie tai joku N:llä alkava? Ei oo. Enkä kerro mikä se on. No jaa, olen vuosimallia -95.

Ens kertaan, keitä sitten ikinä oottekaan :3
- vvanxx